Nato ei ole sodassa, yksikään EU-maa ei ole sodassa, mutta Euroopassa on ollut sota kymmenen vuotta.
Täsmällistä alkupäivää on hankalaa sanoa. Kiovassa ja Odessassa ottivat aluksi yhteen muut kuin valtiolliset toimijat. Venäjän vihreät miehet valtasivat Krimin verettömästi.
Mutta kun venäläissotilaat hyökkäsivät Itä-Ukrainaan, rupesivat kutsumaan sen alueita Novorossijaksi ja väittivät perustaneensa ”Donetskin kansantasavallan”, perinteinen kahden valtion välinen sota oli kiistatta meneillään jo keväällä 2014.
Hyökkääjillä oli kannatusta Suomessa. Muuan dosentti vaati jo sodan ensi viikkoina, että Ukrainan suurlähetystö häädetään Helsingistä ja korvataan hänen kaverinsa Denis Pushilinin edustajilla. Pushilin on ollut ”Donetskin kansantasavallan” päämies vuodesta 2018.
Ulkoministeri Tuomioja kertoi heti sodan alkupäivinä, että Itä-Ukrainassa valloittajalle tulee seinä vastaan päinvastoin kuin Krimillä. Mikään virallinen EU-taho ei muuhun uskonutkaan.
”Donetskin kansantasavallan puolustusministeri” innostui ampumaan alas malesialaisen matkustajakoneen, mutta tämän kaltaiset tilanteet jähmettivät tilanteen asemasodaksi. Välillä vaikutti siltä, että Venäjän hallitus tyytyy saavutettuihin voittoihin, eikä läntisillä tahoilla ollut intoa auttaa Ukrainaa alueiden palautuksessa.
Koko ajan Venäjän Putinilla ja Medvedevillä on kuitenkin varmasti ollut mielessä karttakuva, jossa Venäjä hallitsee taas kaikkea Donbassista Transnistriaan eli Ukrainaa ja Moldovaa kokonaan. Asia varmistui tasan kaksi vuotta sitten, kun Venäjän hallitus päätti hyökätä K i o v a a n.
Se oli järjetöntä, mutta eihän sen käsittämätöntä pitänyt olla. Onhan viimeisen vuosisadan aikana moni hallitus paennut vähän vastaavassa tilanteessa. Kiovan hallitus ei kuitenkaan paennut.
Tässä sitä ollaan, kaksi vuotta myöhemmin. Nato ei ole sodassa, yksikään EU-maa ei ole sodassa, mutta Euroopassa on ollut sota kymmenen vuotta.
Lännen materiaalinen apu riittäisi auttamaan Ukrainaa palauttamaan itäosansa vuoden 1991 rajoille. Ei ole kuitenkaan missään maassa pelkkää sisäpolitiikkaa tai sotaväsymystä pohtia avun luonnetta. Naton ja Venäjän välinen sota olisi uudenlainen konflikti, vaikka Kiina ja Japani pysyisivät sivussa, kuten varmaan pysyisivätkin.
Jollakin tavalla Putin silti pitää vakuuttaa siitä, että hän ei saa sen kummemmin koko Ukrainaa kuin Moldovaakaan hallintaansa millään kuviteltavissa olevalla keinolla.
Krim on erityiskysymys. Fakta mikä fakta. Sen asukkaiden enemmistö ei ole ikinä pitänyt Kiovaa pääkaupunkinaan, koska Sevastopolin tukikohtaa on aina johdettu Moskovasta. Tiedän kyllä, että hallintoalueella on joskus elänyt paljon tataareja niin kuin Pirkkalassa saamelaisia, mutta tässä ei ole kyse siitä vaan nykyasukkaiden elinehdoista.
Venäjä on saanut kaikessa rauhassa rakentaa Kertšin sillan ja sille mantereelta johtavat valtavat huoltoyhteydet. Jokainen voi miettiä, mitä venäjänkielinen paikallisväestö tuumisi niiden katkaisemista.
Toistan aikaisemmin vuosipäivänä kirjoittamani:
”YK ja maailman pari sataa kansakuntaa saavat olla mitä mieltä lystäävät vaikka Moldovan ja Kyproksen jakamattomuudesta, mutta venäläinen Transnistria ja turkkilainen Pohjois-Kypros ovat fyysisiä tosiasioita.
Sovitaan mitä tahansa, Krim pysyy venäläisenä, ellei Kertšinsalmen siltaa pureta. Sanotaan vaikka, että tässä kulkee paskapuheen raja.”
Jonkinlaiset neuvottelut sodan päättämiseksi varmasti joskus pidetään. Itsestään selvää on, että Ukrainalle täytyy taata mahdollisuus hakea Naton tai minkä tahansa muun läntisen järjestön jäsenyyttä.
24.02.2024
jpvuorelan blogi 