Hiukkasista ja jatkuvuudesta

Ranskalaiset eivät olleet äänestäneet eroavansa Euroopan unionista, joten Toulousen EuroScienceOpenForum 2018 sujui ikään kuin odotetummissa merkeissä kuin kahden vuoden takainen Manchesterin ESOF 2016.

Foorumilla oli teemakin – Sharing Science: Towards New Horizons – mutta sen saattoi onneksi tulkita kovin monin tavoin. Paljon oli puhetta aiheesta Open Science, mutta puheen moderaattoreina toimivat kaalimaata vartioivat pukit, Elsevierin edustajat.

Ymmärrän tietenkin, että kirjankustantamoiden pitää elää, olipa kyseessä fiktio tai nonfiktio; ja erityisen hyvin ymmärrän, että järkihintaisten oppikirjojen kustantamisesta pitää huolehtia. Mutta en oikeastaan ymmärrä, miksi 21. vuosisadan sähköisen viestinnän oloissa pitää enää edes keskustella uusien tutkimustulosten julkaisemisesta arvovaltaisissa aikakauslehdissä.

Niinpä ESOF 2018 olikin parhaimmillaan keskustellessaan tieteen tilasta eikä sen kustantamisesta. John Ioannidis on herättänyt viime vuosina paljonkin väittelyä tutkimuksen toistettavuuden ongelmista. Varsinkin psykologiassa on huomattu, että sovituilla tilastollisilla kriteereillä on aika helppo olla todistavinaan jokseenkin mitä tahansa. Jussi Valtonenhan puhui asiasta Tiedetoimittajain liiton seminaarissakin. Toulousessa Ioannidisilla oli jopa joitakin ideoita siitä, mitä asialle voitaisiin tehdä:

 

https://www.youtube.com/watch?v=fAeLMEmLIoE

 

Jossakin mielessä kovan tieteen kovin ydin ja terävin etureuna pohtii samoja ongelmia kuin 2500 vuotta sitten. Koostuuko todellisuus erillisistä hiukkasista vai jonkinlaisesta jatkuvuudesta? Mitä merkitsee, ettemme oikein osaa kehittää kaiken teoriaa, joka sisältäisi molemmat näkökulmat ilman ristiriitaa?

Arkiajattelussa on helppo tukeutua newtonilaiseen maailmankuvaan, jossa avaruus on ikään kuin säiliö. Hiukkaset ja niistä koostuvat asiat muka jotenkin “sijaitsevat” tässä tilassa. Tyhjääkö niiden välissä on?

Vähän vakavammin ajatellen tarvitaan Einsteinin gravitaatioteoriaa, jossa hiukkaset eivät sijaitse avaruudessa vaan ovat se avaruus. Mitä muutakaan on olemassa? No, aaltoja, mutta ne ovat vain toinen näkökulma todellisuuteen. Yritys ymmärtää jatkuvuutta.

Koululaisetkin osaavat puhua massan ja energian aalto-hiukkasdualismista, mutta vaikeampi on selittää, missä mielessä aika on todellista. Onko ajallakin jonkinlainen jatkuvuus-erillisyys -dualismi?

Kysymys ei ole ihan uusi. Antiikin Kreikassa siitä oltiin monta mieltä. Koko jutun unohtamiseen tarvittiin Isaac Newton. Aikaa voidaan mitata, koska intuitiivisesti on selvää, että se kulkee vain yhteen suuntaan. Klassisen fysiikan yhtälöt eivät siitä välitä.

Ajassa on lopulta kyse lämmöstä. Muuta teoreettista konstia osoittaa ajan suunta ei ole kuin termodynamiikan toinen pääsääntö, entropialaki.

Toulousessa Christophe Salomon esitti poikkeuksellisen täydellisen kuvauksen ajan mittaamisen kehityksestä:

 

https://www.youtube.com/watch?v=DPExd4_90Eo

 

Aikaa on ehkä helpompi ja luonnollisempi ajatella kvantittomana kuin energiaa. Mutta niin vain on, että – samoin kuin Planckin pituus – on olemassa myös Planckin aika: niin pieni tapahtuma, että sitä pienempää ei voi olla.

Paljonko on niin vähän aikaa, että sen vähempää ei voi olla? Osapuilleen sadasmiljoonasosa sekunnin biljoonasbiljoonasbiljoonasosasta. Koostuuko aika siis tuon mittaisista tapahtumista, jotka ovat toisistaan erillisiä, mutta joiden välissä ei ole mitään?

Lähellekään tuollaista mittaustarkkuutta ei tietenkään ole päästy. Teoreettisesti voidaan vain sanoa, että tuota lyhempää välähdystä nykyfysiikka ei pysty tulkitsemaan. Kyseessä on vähän samanlainen ongelma kuin se, että 300 000 kilometriä sekunnissa kulkevaa rakettia ei osata rakentaa, vaikka nopeus ei pelkkien numeroiden valossa ole mitenkään ääretön.

Käytännöllisempiäkin asioita Toulousessa käsiteltiin, muun muassa niitä raketteja. Tätä lähemmäksi Ariane 5 -kantorakettia en viikon aikana päässyt:

 

https://www.instagram.com/p/BlJBcYXlkeZ/?taken-by=jpvuorela

 

Itseäni ovat jo pitkään jaksaneet askarruttaa synteettisen biologian mahdollisuudet. Onhan alalla ongelmiakin, mutta esimerkiksi malariahyttysen geneettisessä kontrollissa on jo saavutettu niin tärkeitä tuloksia, että lääketieteelliset hyödyt ylittävät kirkkaasti toistaiseksi todetut varsin vaatimattomat ekologiset häiriötekijät.

Alan tunnetuin tutkija, Imperial Collegen Nikolai Windbichler, osaa ottaa tyynesti hyttysten koskemattomuuden ystävien epäilyt. Ehkä tärkeintä näissä foorumeissa onkin sellaisten tutkijoiden tapaaminen, jotka jaksavat jatkaa valitsemallaan tiellä, kaikesta niin sanoakseni varmuuden vuoksi vastustamisesta huolimatta:

 

https://www.windbichlerlab.org

 

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Tiedetoimittaja-lehden numerossa 3/2018, jonka lukemista suosittelen tietenkin muutenkin: www.tiedetoimittajat.fi/tiedetoimittajalehti/

05.09.2018

Mainokset

Jordan Petersonin tappava dieetti

Muistattehan kanadalaispsykologi Jordan Petersonin, Mikko Paunion idolin:

http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253216-jordan-peterson-punav…

Peterson, tuo punavihreiden painajaisuni, on viime aikoina herättänyt huomiota ruokavaliollaan. Hän syö pelkästään nautaa, suolaa ja vettä.

Tämä on siis kirjaimellisesti totta. Ei lainkaan vihanneksia eikä hedelmiä. Ei leipää eikä viljatuotteita. Ei maitotuotteita. Ei edes kanaa, kalaa, porsasta tai lammasta. Beef, salt and water. Nautaa, suolaa ja vettä.

Peterson väittää, että tällä dieetillä on helppo vastustaa depressiota.

Voihan tuossa hetkellisesti olla jotain perää. Niille, jotka huomaavat, että heillä on varaa syödä nautaa joka päivä, joten mitäs syytä tässä oikeastaan masentuakaan…

https://www.thetimes.co.uk/article/mikhaila-peterson-jordan-peterson-an-…

Luulenpa, että kaikki maailman lääkärit, paitsi ehkä Mikko Paunio, pitäisivät Petersonin dieetin seuraamista aika vaarallisena.

07.08.2018

Brittiparlamentilla brexit-ratkaisujen viikko

Britannian pääpuolueiden suhde tulliunioniin ja Irlannin rajaan olisi huomattavan koominen, ellei se olisi niin traaginen.

Joulukuussa 2017 Euroopan unioni ja Britannia sopivat, että Irlannin saarelle ei tule ”kovaa” tullirajaa. Suomeksi sanoen: Britannia liittyy tulliunioniin Euroopan kanssa. Tämä oli EU:n lupaus Irlannille ja UK:n lupaus Pohjois-Irlannille.

Osa konservatiivipuolueen brexit-intoilijoista ei ole vieläkään ymmärtänyt, mitä tämä merkitsee.

Suomalaisille vaihtoehtojen ymmärtäminen on poikkeuksellisen helppoa. Meidän rajoillamme ne kaikki ovat käytännössä olemassa.

1. Maaraja Euroopan unioniin kuuluvan Ruotsin kanssa.
2. Maaraja Euroopan talousalueeseen kuuluvan Norjan kanssa.
3. Merinaapuruus Euroopan unioniin kuuluvan Viron kanssa.
4. Tarkasti vartioitu ja tullitarkastettu raja Venäjän kanssa.

Ei ole muita vaihtoehtoja. Paras brexit on Norway option. Jos britit oikeasti lähtevät tulliunionista, hard border tulee Irlannin saarelle tai Irlannin merelle. Ei Eurooppa voi hyväksyä, että sen rajan yli saa tuoda mitä tahansa tarkastamatta ja tullaamatta.

Britannian työväenpuolueen kannattajien ylivoimainen enemmistö kannattaa tulliunionia, mutta puolueen johtoa huolettaa vaalimenestys brexitin innokkaimmilla kannatusalueilla. Siksi puolue esittää liittymistä jonkinlaiseen tulliunioniin, joka ei ole Euroopan talousalue.

Labourin kanta on epäkäytännöllinen. Euroopan talousalue on valmiiksi neuvoteltu järjestelmä. Muu tulliunioni vaatisi satoja erillissopimuksia ja lopputulos olisi käytännössä sama: Swiss option on jokseenkin sama kuin Norway option.

Tulevalla viikolla Britannian parlamentti tekee ratkaisevia päätöksiä brexitin tavoitteista. Vihdoinkin.

10.06.2018

Trump hävisi sitten kauppasotansa

The Orange Moron on taas vauhdissa. Nyt hän ehdottaa, että Yhdysvallat liittyisi takaisin Obaman aikanaan valmiiksi neuvottelemaan Tyynen meren maiden TPP-sopimukseen. Trump itsehän oli vuosi sitten jokseenkin ainoa, joka sopimusta vastusti ja halusi siitä irrottautua.

Republikaanihallitus teki viime vuonna, kuten suosituksi luultu Johtaja halusi. Arvelin silloin, että pää-ääliö kuvitteli ihan oikeasti Kiinan kuuluneen sopimukseen.

Muut sopimuskumppanit ovat tietenkin jatkaneet TPP-yhteistyötä ilman Yhdysvaltoja, mutta ovat olleet paljon heikompia neuvotteluissa Kiinan kanssa.

Sillä välin Drumpf on aloittanut ihan aktiivisen kauppasodan Kiinan kanssa. Uusin käänne taitaa todistaa, ettei se niin kivaa ollutkaan.

Ei ole tietenkään ihan yksinkertaista päästä takaisin mukaan sopimukseen. Nykyiseen yhdentoista kumppanin joukkoon kuuluvat esimerkiksi Japani ja Australia, joiden johto ei varsinaisesti pidä kansantalouksiaan pelkkinä amerikkalaisten apuyksikköinä.

Japanin hallituksen päätiedottaja Yoshihide Suga ja Australian kauppaministeri Steven Ciobo ilmoittavat huvittavan kohteliain sanakääntein, että olisi ”vaikeata” repiä auki pitkään ja tarkasti soviteltu kokonaisuus Trumpin mielialanvaihtelujen tähden.

13.04.2018

Eletäänkö Unkarissa nyt vuotta 1933?

Pystyttekö asettumaan Euroopassa vuosina 1933–36 asuneen asemaan? Keskellä historian suurinta lamaa Saksassa on julkiseen kulutukseen perustuva talousihme. Maailman nuoriso on kutsuttu olympialaisiin ja tulee paikalle boikotoimatta. Jesse Owensin annetaan hypätä ja juosta ja tulokset mitataan oikein.

Samalla kuitenkin valmistellaan vääräuskoisten omaisuuden takavarikointeja. Juutalaisilta viedään työ- ja opiskelupaikat. Vaalit ja toiset puolueet lakkautetaan tarpeettomina. Johtajan mielipide vääräuskoisista käy kyllä julkisesti selväksi, mutta vääränrotuisten ja heikkolahjaisten eutanasiaohjelmasta ei puhuta.

Vain muutaman vuoden kuluttua päätetään kuuden miljoonan ihmisen systemaattisesta murhasta, mutta sen jälkeenkin kestää kolme vuotta ennen kuin asia maailmalle valkenee.

Vuonna 1942 Wannseen kokouksen aikaan Euroopassa on enää puoli tusinaa parlamentaarista demokratiaa ja niistäkin yksi on liit… öh, rinnakkaissodassa natsi-Saksan kanssa.

Tämä ei ole ennustelua eikä pelottelua vaan muistutus siitä, että otsikon kysymys koskee vuotta 1933. Kehitysmahdollisuudet ovat avoinna, vielä.

Vuoden 2018 vaaleissa Fidesz sai 2/3 -määräenemmistön Unkarin parlamenttiin. Ehkä 49%:n ääniosuudella. Se pärjäsi näissä vaaleissa siis aavistuksen verran paremmin kuin NSDAP Saksan vaaleissa vuonna 1933.

Viktor Orban voi nyt käytännössä säätää minkälaisen asetuksen tahansa perustuslain rajoittamatta. Erillistä valtalakia ei edes tarvita. Mutta siltä varalta, että Unkarissa vielä joskus järjestetään parlamenttivaalit ja Fideszin kannatus putoaa samalle tasolle kuin Saksan natsien vuosina 1932–33, kannattaa muistaa, miten Hitleristä tuli diktaattori:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtalaki_(Saksa)

Fideszin vaalikampanjan vertaaminen NSDAP:n kampanjaan on toki sikäli epäoikeudenmukaista, että natsit julistivat etnisiksi ja uskonnollisiksi vihollisikseen lähinnä juutalaiset, mutta Unkarin hallituksen vihollisia ovat tasapuolisesti niin juutalaiset kuin muslimitkin.

10.04.2018

Kansalliskielistä meininkiä

Useimmat tajunnevat, että kansallisvaltioiden aika on ohi. Parempaa järjestelmää ei vain ole keksitty, väitetään. Poliitikon on pakko sanoa peräkkäisissä lauseissa: ”Tietenkin vastustamme veroparatiiseja” ja ”Emme tietenkään hyväksy yleiseurooppalaista verotusoikeutta”.

Itseäni en ole koskaan tuntenut kovin suomalaiseksi, pirkanmaalaiseksi ja eurooppalaiseksi kylläkin. Kiven, Sillanpään, Viidan ja Linnan kielen tiedän kyllä omakseni. Hämeen kielen siis.

Svean, Götan ja Taalainmaan kuningas ja Suomen suuriruhtinas Kustaa III kävi Tammerkosken rannalla katsomassa Euroopan parhaalle kaupungille paikan. Kaupunkimme perustaja oli Preussin Fredrik Suuren sisarenpoika ja Venäjän Katariina Suuren serkku. Näin kansallisia ovat juuremme.

Ei kaupungista kummempaa kasvanut ennen kuin Skotlannista tuli Finlayson panemaan vauhtia. Kaupungin perustaja oli silloin jo murhattu, mutta hänen paras kaverinsa Armfelt oli vaihtanut pääkaupunkia Tukholmasta Pietariin, eivätkä tavalliset tamperelaiset juuri muutosta havainneet.

Kansallisvaltioiden systeemi on perustettu moneen kertaan: Westphalenin rauhassa 1648; Wienin kongressissa 1815; ensimmäisen maailmansodan rauhassa ja Kansainliitossa; toisen maailmansodan rauhassa ja Yhdistyneissä kansakunnissa. Ei siitä ole oikein mitään tullut, kun suurvalloilla on veto-oikeus.

Periaatteessa moderniin maailmaan sopivin systeemi olisi Euroopan unioni. Jos se olisi demokraattinen, eli jos sillä olisi europarlamentille vastuullinen hallitus. Jos se olisi alueiden Euroopan liittovaltio.

Vastatkaa realistisesti kysymykseen: huolehtiiko eurooppalaisten edusta parhaiten 1. Xin Kiina 2. Putinin Venäjä 3. Trumpin Yhdysvallat 4. Jokin muu, mikä?

08.04.2018

Jazzin voimalaitos muistoissamme

Cecil Taylor on sitten kuollut. Ilmeisesti hän tosiaan ehti 89 vuoden ikään, vaikka joskus häntä luultiin hiukan nuoremmaksi. Perusseikat käyvät ilmi Ben Ratliffin nekrologista:

https://www.nytimes.com/2018/04/06/obituaries/cecil-taylor-dead.html

Estetiikasta voidaan keskustella, mutta teknisesti Taylor oli historian täydellisin jazzpianisti. Jos ette minua usko, uskokaa Chick Coreaa, jolle moni muu tuon tittelin antaisi.

Meidän ikäisistämme monet tutustuivat Tayloriin ensin kirjan hahmona. Vuonna 1966 ilmestynyt kirja oli A. B. Spellmanin Four Lives in the Bebop Business, jota suosittelen edelleen kaikkien aikojen parhaana oppaana jazziin.

Uransa alkuaikoina Cecil Taylor levytti omien sävellysten ohella outoja tulkintojaan ikivihreistä, joten oli luontevaa tulkita hänet ikään kuin seuraavaksi askeleeksi Thelonious Monkista. Jossain vaiheessa minäkin sitten hankin nämä levyt:

Jazz Advance (1955)

Looking Ahead (1958)

Stereo Drive w. John Coltrane (1958)

Love For Sale (1959)

The World of Cecil Taylor (1960)

Jumpin’ Punkins (1961)

New York City R & B w. Buell Neidlinger (1961)

Nefertiti, The Beautiful One Has Come (1962)

Unit Structures (1966)

Conquistador! (1966)

Silent Tongues (1974)

Historic Concerts w. Max Roach (1979)

Garden (1981)

Elävänä näin Taylorin ensimmäisen kerran kvintetteineen Pariisin Chatelet-teatterissa vuonna 1984. Myöhemmin tuli koetuksi soolokeikkoja Turun Sibelius-museossa, Raahen koulusalissa ja Tampereen Pakkahuoneella.

Tampereella Taylorin paikallisopas kertoi kokemuksistaan.

Hän oli maininnut aluksi hyväntuulisesti, että nyt mennään sinne Konservatoriolle. Mestari hiukan huolestui ja kysyi: “Mitähän minulta odotetaan?” – tarkoittaen: onko agentti myynyt tänne jonkin luentokeikankin…

No ei, mutta agentti ei ollut muistanut mainita, että pyydetty harjoitusflyygeli oli Konservatoriolla.

Cecil Taylorin tapoihin kuului harjoitella ilman häiritseviä vaatteita. Vaikka oppilaitos oli pyhäinpäivän viikonloppuna tyhjähkö, muutama henkilö tuli nähneeksi, että puolentoista metrin mittainen alaston musta eläkevaari takoo koulun pianoa aika aggressiivisesti…

Taylorista tuli kansainvälinen menestysartisti 70-luvun puolivälissä, kun sooloalbumi Silent Tongues julkaistiin. Keith Jarrett oli tasoittanut tietä pitkien pianoimprovisaatioiden hyväksynnälle. Jos Jarrett pulppusi kuin Ruoveden lähde, Taylor oli Niagaran putous.

Mestarin soolojen olennaisia osia olivat klusterit. Lapsikin saa niitä aikaan nyrkillä tai kyynärpäällä, mutta Taylorpa kykeni toistamaan ja analysoimaan klusterinsa milloin tahansa. Jazzista tietämätön eurooppalaisopiskelija kuuli hänen musiikissaan varmaan enemmän Bartokia ja Stravinskya kuin Monkia. Minä en.

Rest in anything but peace.

07.04.2018