Yhdenvertaisuudesta, välttämättömyydestä ja resursseista

Yhdenvertaisuusperiaate vaatii, että jokainen maassa oleskeleva saa kiireellisen ja välttämättömän hoidon. Tämähän on perustuslaillinen tosiasia.

Perustuslaissa puhutaan myös kunnallisesta itsehallinnosta, ja ainakin vielä se merkitseekin jotain. Jos jokin fiksu kunta haluaa poistaa terveyskeskusmaksut, valtio ei vastusta.

Kaikessa sosiaali- ja terveyspalvelujen parantamisessa ja laajentamisessa on nähdäkseni kyse enemmän resursseista kuin periaatteista. Alan ammattilaiset auttavat ihan mielellään, kaikkia. Sitä en ymmärrä, miten palvelujen laajentaminen parantaisi resursseja. Todennäköisempäähän on, että käy päinvastoin.

Jokseenkin jokaisesta muusta Suomen kunnasta katsoen Helsinki on hoitanut terveyspalvelut ällistyttävän hyvin. Paperittomatkin ovat saaneet kiireellisen hoidon tähänkin asti. Hiukan vaikea on vakavissaan julistaa perustuslakikysymykseksi päätös laajentaa paperittomien palveluja tässä yhdessä kunnassa.

Minä en vastusta Helsingin valtuuston kantaa, vaikka stadilaiset eivät sen seurauksia itse maksakaan. Yhdenvertaisuusperustelu vain on tekopyhä. Kuka Suomen kansalainen saa ilmaisen hammashoidon? Ei kukaan.

No, vielähän ei ole päätetty, mikä on “välttämätöntä” hoitoa. Tehtäköön nyt selväksi, että en halua varmistaa kaikille yhtä huonoja oloja. Jos jokin porukka jossakin asiassa saa vähän enemmän, sen ei t a r v i t s e olla muilta pois. Voihan talouspolitiikan päämääräksi tulla jokin muukin kuin säästäminen. Saa nauraa.

Suhteellisuudentajua kehiin. Nykyään on muotia asevelvollisuuden palauttaminen Jehovan todistajille ja säätäminen naisille ja ahvenanmaalaisille, koska yhdenvertaisuus edellyttää, että kaikkia kohdellaan yhtä helvetin huonosti. Minä vastustan hankkeita. Hölmöt pakkotyöt pitää poistaa toisiltakin.

Jos joku vakavissaan kuvittelee, että valtavat ihmisjoukot rupeavat paperittomiksi kulkureiksi tai Jehovan todistajiksi kytätäkseen tällaisia yksittäisetuja, sopii kokeilla itse.

Käsittämättömintä tässä paperittomuuskeskustelussa on omassa maassaan sosiaalivakuutuksen ulkopuolelle jääneiden romanialaisten ja bulgarialaisten asema. Ranskan hallitushan yritti pari vuotta sitten yksinkertaisesti peruuttaa heiltä ihmisoikeudet. Ei onnistunut, tietenkään.

Euroopan unioni on kansalaisistaan vastuussa, ja siellä, missä on kunnallinen itsehallinto, vastuu kuuluu kunnalle. Minä en ole haalinut tähän unioniin Romaniaa ja Bulgariaa, mutta syyttömiä näiden maiden kansalaiset tilanteeseen ovat. Kiireellinen ja välttämätön hoito kuuluu myös turistille, kerjäläiselle ja taskuvarkaalle. Kuten äänioikeuskin.

02.12.2017

Mainokset

Texasin ja Suomen turvallisuustilanteesta

Texasin kirkkoammuskelussa näyttää kuolleen ainakin 26 ihmistä. Uhreja on puolitoistavuotiaasta 77-vuotiaaseen.

Republikaanipoliitikot ovat rukoilleet ja kehottaneet rukoilemaan uhrien ja omaisten puolesta. Rukoilemassahan uhrit juuri olivat, kun joku päätti tulla käyttämään rajoittamatonta aseenkanto-oikeuttaan.

Yhdysvalloissa kuolee ampumalla yli 90 ihmistä päivässä. En pitäisi sitä kovin turvallisena tilanteena.

Joillakuillahan on kuvitelma siitä, että Suomen turvallisuus olisi kovastikin heikentynyt. On taas aika muistuttaa siitä, että hätä ei ole tämän näköinen, vaan pikemminkin texasilaisen pikkukaupungin näköinen.

Kuolemansyytilastoja Suomesta:

Itsemurha:       Vuonna 2000  1165

Vuonna 2015    731

Liikenne:          Vuonna 2000    378

Vuonna 2015    232

Henkirikos:      Vuonna 2000    139

Vuonna 2015      70

Yhdysvalloissa tehtiin 15 696 murhaa vuonna 2015, kolme neljäsosaa niistä ampuma-aseilla.

Maailman kaikkia rikoksia ei voi estää, mutta on mahdollista pyrkiä rajoittamaan seinähullujen mahdollisuuksia saada tappovälineitä. Republikaanien perustuslaintulkintaa voisi verrata siihen, että kaikille sylilapsillekin annettaisiin ajokortti.

06.11.2017

Kansakunta, Eurooppa ja klassinen sosiologia

Akateemisen sosiologian perustaja Emile Durkheim korosti, että ihmisyhteisöjä koskevat lainalaisuudet ovat sui generis, niitä ei voi johtaa yksilöitä koskevista. Tuon ajan akateemisen yhteisön paineen takia hänelle ei tullut mieleen niiden johtaminen aikaisempia eläinyhteisöjä koskevista lainalaisuuksista.

Puhuessaan “yhteisöistä” Emile Durkheim viittasi perheeseen, klaaniin, heimoon, kaupunkiin, uskonlahkoon, kirjalliseen koulukuntaan, kiltaan, ammattiyhdistykseen ja, tietenkin, tuohon muotiuutuuteen: kansallisvaltioon.

Klaaneillahan on omat toteeminsa ja juhliessaan jumalaansa kukin klaani juhlii itseään, omien uskomustensa pakottavaa voimaa.

Kansakunta on yhteisen historiallisen taustan, yhteisten perinteiden ja uskomusten tuote. Näin ilmaistuna väite pitää tietysti paikkansa yhtä hyvin vuonna 1750 ja vuonna 2050 kuin vuonna 1900.

Juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa klassiset sosiologit kuitenkin innostuivat spekuloimaan melko villisti kansojen “luonteilla”. Niinhän siinä käy, että kun johtajat uskovat oman kansan luonteen olevan sovittamattomassa ristiriidassa naapurin kanssa, syttyy sota.

Ennen sodan syttymistä Emile Durkheimkin ihaili saksalaisten taipumusta ja kykyä yhteislauluun ja yhteisiin leikkeihin. Vuoden 1915 kirjeessään ranskalaisille hän kuitenkin muisti taas saksalaisten systemaattisen raakalaisuuden ja vertasi sitä ranskalaisten vaistomaiseen viisauteen ja kykyyn levittää kartesiolainen viisaus koko maailmaan.

Ihan tieteellisen objektiivisesti varmaan.

Kansallisuusperiaate oli Durkheimin(kin) mielestä paras peruste valtiolliselle organisaatiolle, mutta ei kukaan voi olla solidaarinen niin suurelle abstraktiolle ilman välittäviä yhteisöjä.

Durkheim mietti kuumeisesti erilaisia mahdollisuuksia yksilöiden ja perheiden kiinnittämiseksi nykyaikaiseen valtioon ja asetti osittain toivonsa sellaisiin vielä kehittymättömiin ammatillisiin organisaatioihin, jotka olisivat jotenkin parempia kuin keskiajan ammattikunnat tai uudet ammattiyhdistykset.

Vuosisadan kuluttua on ehkä hieman epäselvää, onko juuri sellaisia ammatillisia organisaatioita kehittynyt. Todellisuudessa ammatillisesta solidaarisuudesta on tullut kansainvälistä, kuten esimerkiksi eurooppalaisen tiedemaailman jämäkkä Brexit-asenne osoittaa.

Maailmansodat ja joukkotuhoaseiden olemassaolo ovat jättäneet jälkensä. Riittävän rationaalinen ihminen voi olla solidaarinen jopa Euroopalle; uskaltaisinko sanoa: ihmiskunnallekin.

Emile Durkheim oli uskonnoista vapaan rationaalisen kouluopetuksen esitaistelija, jolle tietenkin tuotti vaivaa moraalikasvatus ilman maailmanuskontojen sääntöjä.

Nykyään voimme sanoa, että moraali kasvaa ihmiselle kuten kädet ja jalat. On yksinkertaisesti biologinen universaali, että yhteisö paheksuu omien tappamista ja omilta varastamista. Kyse on vain siitä, kuinka suuressa yhteisössä solidaarisuus voi toimia.

Ihmisen Dunbar-luku on siinä 150. Sen verran voi olla oikeasti relevantteja kontakteja. Tuon verran ihmisiä kukin varsinaisesti tuntee miljoonista somekavereistaan. Tästä seuraa, ettei Eurooppa tai maailman tiedeyhteisö tai Kansainvälinen jalkapalloliitto ole yhtään mahdottomampi solidaarisuuden kohde kuin kansallisvaltio.

Ymmärrän kyllä niitä, joita huolestuttaa kehittymättömän maailmanuskonnon suullisen tradition kulttuurista tulevien lukutaidottomien sopeutuminen individualistiseen Eurooppaan. Ongelmalla on yhtäläisyytensä maailmansotia edeltäneen ajan tilanteeseen.

Jos sanoisin, että panen toivoni ydinaseita hallitseviin YK:n turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin, kuulostaisin ehkä hiukan kyyniseltä. Lienee tämä kuitenkin realistisempaa kuin Auguste Comten ja Julian Huxleyn haaveileman tietoisesti rakennetun ateistisen maailmanuskonnon syntyminen.

05.10.2017

Maailman muuttamisesta ja oikeudenmukaisuudesta

Karl Marxin tunnetuimpia lausahduksia on nuoruuden aforismi: ”Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen.”

Noissa niin sanotuissa Feuerbach-teeseissä Marx muistuttaa myös: ”Se materialistinen oppi, että ihmiset ovat olosuhteiden ja kasvatuksen tuotteita ja siis muuttuneet ihmiset ovat toisenlaisten olosuhteiden ja muuttuneen kasvatuksen tuotteita, unohtaa, että juuri ihmiset muuttavat olosuhteita ja että kasvattajan itsensä täytyy tulla kasvatetuksi.”

Tämä on väitöskirjan tehneen, mutta sittemmin todellisen maailman epäoikeudenmukaisuuteen tuskastuneen nuoren ahdistusta.

1840-luvulla ei juuri haaveiltu yleisestä ja yhtäläisestä yhtään mistään: äänioikeudesta, sananvapaudesta tai muustakaan. Maailman muuttaminen ymmärrettiin joko väkivaltaisten salaliittojen tai vallan kanssa liittoutuvien insinöörien puuhaksi.

Vähän niinkuin nykyäänkin, itse asiassa.

Marxista ei ollut poliitikoksi eikä kansanjohtajaksi, kuten ei tutkijatyypeistä yleensäkään. Hänen suurimmat saavutuksensa liittyvät nimenomaan maailman selittämiseen.

On ihan hyvä, että poliitikot ja kansanjohtajat tutustuvat yhteiskuntatieteidenkin löytöihin, oikeista tieteistä puhumattakaan, mutta varsinainen maailman muuttaminen on kuitenkin loppujen lopuksi ihan silkkaa päätöksentekoa. Kyllähän kaikki päätöksetkin jostain johtuvat, mutta pakko ne on jonkun tehdä.

Siksi fiksulle poliitikolle on paljon apua vaikkapa John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoriasta, vaikka se ei perustukaan mihinkään nimenomaiseen tietoon jostain tietystä yhteiskunnallisesta tilanteesta tai ongelmasta.

Itse asiassa teorian keskiössä on nimenomaan tietämättömyyden verho. Reilun pelin yhteiskuntaan pyrkivän päättäjän on lähdettävä siitä, että ei tiedetä, missä asemassa kukin tässä tulevassa yhteiskunnassa on; eikä edes, mitä kukin elämältään haluaisi.

Kaikissa yhteiskunnissa on eriarvoisuuden hierarkioita, mutta järkevä päättäjä pyrkisi siihen, että heikoimmassa asemassa olevat hyötyisivät niistä eniten. Progressiivinen verotus käy ymmärrettäväksi, jos ajattelee, että kuka tahansa voi tarvita terveydenhoitoa tai koulutusta milloin tahansa.

Oikeudenmukaisuusteoriassa ”järkevän” päättäjän ajatellaan automaattisesti pyrkivän Karl Marxin ja John Stuart Millin haaveilemaan ”vapaiden ihmisten liittoon”, jossa jokaisella on oikeus kaikkeen siihen vapauteen, mikä toisten vapautta rajoittamatta on mahdollista.

Hiukan tietysti tällaista tutkijatyyppiä hirvittää, että insinöörikansanjohtajat uskovat näitä ”järkeviä” päättäjiä olevan oikeasti olemassa.

19.09.2017

Turvallisuustilanteesta, taas

Muuan blogaaja esitti käsittämättömän mutuarvion: ”Kuten kaikille on selvää, Suomen turvallisuustilanne on Turun iskun jälkeen muuttunut.”

No ei ole. Ehkä jokunen harva tosiaan pelkää tulevansa puukotetuksi milloin tahansa. Esimerkiksi Alahärmässä tämä nyt tuskin on varsinainen kulttuurinen uutuus.

Puukkomurhien pitäminen jonkinlaisena aatteellisena pääongelmana on aivan hirvittävä loukkaus kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, joiden turvallisuustilanne on oikeasti muuttunut.

Länsi-Myanmarista on viime viikkoina paennut 400 000 rohingya-muslimia, henkensä edestä. Meksikossa vaatii uhreja toinen peräkkäinen maanjäristys. Ja näinä hetkinä kolmas peräkkäinen hurrikaani iskee Karibialle. Puerto Ricossa se saattaa uhata jopa blondeja.

Ei ole joulupukkia, parhaat kaveritkin kuolevat, pahimmassa tapauksessa 😦 jokainen itsekin, maailmassa on sotia ja murhia – vaikka vähemmän kuin ennen.

Ovathan nämä tunteet ymmärrettäviä, ehkä.

Tähän ikään mennessä, kun on kierretty muutakin kuin kuumaa puuroa, kaikki uutisten terrorikohteet ovat tuttuja ja voi omista valokuvista muistella World Trade Centerin kattoa, Bostonin maratonin maalisuoraa, London Bridgeä, Nizzan rantabulevardia…

Tutuinta Turkua on kävelymatka Puutorilta Kauppatorille (ja poikkeaminen Ella & Louisiin matkan varrella).

Ei jaksa järkyttyä. Tamperelaisena on tullut kuljettua vuosikymmeniä säännöllisesti luodinreikien ohi Pohjoismaiden historian tuhoisimmilla taistelupaikoilla. Elämä jatkuu.

Tuttuja ovat myös Pariisin, Manchesterin ja Barcelonan iskujen paikat. Jos tarvitsisin tekosyytä olla käymättä rock-konserteissa, tässähän olisi hyvä, mutta Turun Kauppatorilla ja Barcelonan Ramblalla en kyllä jätä kävelemättä.

19.09.2017

Vain maailmaa voi tutkia

Keskustelua kaihtava teologiblogaaja puhui ”metodologiseen ateismiin” perustuvasta naturalistisesta tiedekäsityksestä.

Muunlaisia tiedekäsityksiähän ei voi olla. Todellisuutta voidaan tutkia vain, jos oletetaan, että mikään yliluonnollinen tekijä ei voi muuttaa luonnonlakeja mielensä mukaan milloin tahansa.

Tajunta on toki olemassa siinä kuin muukin todellisuus, eikä todellisuus jakaudu millään tavalla kahtia. Siinä ei ole mitään yliluonnollista, eikä siihen voi vaikuttaa ulkopuolelta.

On olemassa Kenneth Millerin tapaisia tutkijoita, jotka käyvät sunnuntaisin katolisessa kirkossa. Saahan ihmisellä harrastuksia olla, eikä se kenenkään työtäkään häiritse, jos kuvittelee työnsä ulkopuolella, että tämä todellisuus voisi yhtäkkiä muuttuakin.

Mutta tutkija tutkiessaan, tiede toimiessaan, on tietenkin naturalistinen, metodologisesti ateistinen, aina. Tämä koskee muuten myös uskontotiedettä, kysykää Ilkka Pyysiäiseltä.

Evoluutio(kin) johtuu sattumasta ja välttämättömyydestä. Luonnonvalinta, keinotekoisesta puhumattakaan, rajoittaa sattumia, mutta olisi niillä merkitystä, vaikka ympäristössä ei muuttuisi mikään.

Pelkästä adaptaatiosta puhuvat korostavat, ettei evoluutiolla ole suuntaa. Tämä pitää paikkansa jokaisessa nimenomaisessa ympäristössä siten, että joskus selviävät parhaiten isojen, joskus pienten; joskus monimutkaisten ja joskus yksinkertaisten jälkeläiset.

Elämä kokonaisuudessaan kuitenkin monimutkaistuu välttämättä. Se on ollut jatkuvaa entropiakriisiä neljä miljardia vuotta. Vain monimutkaistumalla tarvittava energia saadaan ympäristöstä.

30.08.2017

 

Suomen turvallisuuskehitys

Tosiasioita henkirikosten määrän kehityksestä:

http://findikaattori.fi/fi/table/97

Uhreja 100 000 asukasta kohden:

 

Vuonna 1975: Miehet 5,74 Naiset 1,64

Vuonna 1985: Miehet 4,21 Naiset 1,34

Vuonna 1995: Miehet 4,01 Naiset 1,90

Vuonna 2005: Miehet 2,92 Naiset 1,12

Vuonna 2015: Miehet 2,00 Naiset 0,57

Vuoden 2016 lopullisia lukuja en löytänyt, mutta ne ovat vielä pienemmät kuin 2015.

 

Sekin kannattaa muistaa, että vuonna 1966 tieliikenneonnettomuuksissa kuoli 1098 suomalaista, vuonna 2016 enää 235.

EU-Suomi on paljon, paljon, paljon turvallisempi kuin Suomi ennen unioniin liittymistä. Tämä ei ole mielipidekysymys eikä keskustelunaihe. Tämä on fakta ja tämän kieltäjät ovat valehtelijoita.

20.08.2017