Kiitos pyörätiemerkinnöistä

Tampereen keskustaan on saatu lukuisia kevyttä liikennettä selventäviä merkintöjä: nuolia, jakoviivoja, liikennemerkkejä.

Hienoa. Muuten: minusta nämä hankkeet olivat hienoja jo silloin, kun niitä pani alulle Tarja Jokinen. Melkein kaikkien muiden mielestä ne olivat ilmeisesti jokseenkin naurettavinta, mitä demariämmät ovat ikinä keksineet.

12.10.2013

Mainokset

Amerikan vuoro

Antaisin kirjallisuuden Nobelin Joyce Carol Oatesille, jonka uusin, The Accursed, on kuin goottilainen Pohjantähti. Palkinto olisi kuulunut hänelle jo realistisesta What I Lived Forista.

Kanadalaista ei ole palkittu koskaan. Leonard Cohen olisi parempi valinta kuin Alice Munro tai Margaret Atwood.

Hyviä ehdokkaita riittää: Thomas Pynchon, Don DeLillo, Bob Dylan, Cormac McCarthy… Mutta antakaa se nyt Atlantin toiselle puolelle. Ei ole oikein, että maailman paras kirjakulttuuri on paitsiossa vain siksi, että tieteissä amerikkalaisia on pakko palkita.

10.10.2013

Urheilija ja ihmisoikeudet

Ensi kuussa 42 vuotta täyttävä Chris Horner voitti sunnuntaina päättyneen Espanjan ympäriajon, mitä nyt kuka tahansa pitänee yhtenä viime vuosien kovimmista urheilusuorituksista. Hänet epäilemättä testattiin kilpailun kuluessa monesti ja taatusti ainakin sunnuntaina.

Tänään saimme sitten lukea tällaisen uutisen maanantain tapahtumista:

 

”Espanjan antidopingorganisaation Aepsadin virkailijat etsivät pyöräilijää RadioShack -tiimin hotellista.

– Testaajat tulivat hotelliin, mutta Horner ei ollut siellä, koska hän oli toisessa hotellissa, jossa hänen vaimonsa asuu, tiimin tiedottaja totesi.

Tiedottajan mukaan Horner oli merkinnyt hotellin vaihdoksen olinpaikkatietoihin, joita testauksen piiriin kuuluvien urheilijoiden tulee täyttää. Aepsadin virkailijan olinpaikkatieto oli peräisin Yhdysvaltain antidopingjärjestö Usadalta. Testaajat etsivät Horneria toisestakin hotellista löytämättä häntä.

– Emme halua ottaa kantaa, oliko tässä kyse antidopingsäännöstön rikkomuksesta, koska meillä ei ole kaikkia faktoja, Aepsadin edustaja totesi.

STT-REUTERS”

 

Minullapa on teille fakta: Ei kuulu jumalauta kenellekään, miten 42-vuotias äijä käyttää muijansa kanssa ensimmäisen vapaapäivänsä moneen viikkoon.

16.09.2013

Normaaliolot ja menetetty kasvu

”Suomi” on kuulemma ”menettänyt” 30 miljardia, kun vuodesta 2006 lähtien ei ole ollut ”normaalia” taloudellista kasvua. Tärähtänyt ajattelutapa.

Elämä on sitä, että yritetään pysyä hengissä, kamppailla entropiaa vastaan. Jos se onnistuu poimimalla hedelmiä ja metsästämällä savannilla, hyvä. Muuten on lähdettävä Adenista itään tienaamaan leipää.

Yksikään tuotantolaitos ei tuota euroja eikä prosentteja, eikä talous kasva jotenkin ”normaalisti”.

Suomen vuoden 2006 bruttokansantuote oli ihan helvetin suuri, aivan epänormaalin valtava. Saamme olla hirveän tyytyväisiä, jos vielä jonakin vuonna syntyy yhtä suuri.

09.08.2013

Nollatutkimusta huipputasolla

Eräänlainen yleisön pilkkaamisen ennätys saavutetaan tänään, kun Aamulehti järjestää elintärkeän keskustelutilaisuuden aiheesta, josta tehty tutkimustulos on tätä kirjoittaessani verkkolehden ykkösuutisena:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194825973428/artikkeli/aamulehden+…

”Kyselyn on tehnyt Think If Laboratorio Oy MTV:n ja Aamulehden toimeksiannosta. Kysymyksiin vastasi kaikkiaan hieman yli 2 100 suomalaista.”

54 prosenttia vastaajista kertoo huippu-urheilun mielikuvan menettäneen merkitystään. Kolmannes ilmoittaa huippu-urheilun merkityksen pysyneen samana.

Että näin. Tervemenoa Laukontorille keskustelemaan tästä tuloksesta. Menkää nyt ihmeessä kukin ikiomalla autollanne, ettei tarvitse pohtia Tampereen joukkoliikenneratkaisuja tai muita asioita, joilla ei ilmeisesti ole juurikaan merkitystä menetettäväksi.

13.07.2013

Kuolemattoman Bennyn kuolemasta kymmenen vuotta

http://www.youtube.com/watch?v=VZ8_-u3u_Fo

http://www.youtube.com/watch?v=15Xc_OJLDpc&list=PL7D3DD4741CE1F02A

Tällä viikolla Yle Teema lähetti Henry Kingin ohjaaman helvetin huonon Hemingway-leffan Kilimanjaron lumet. Sitä on vaikea katsoa miettimättä, mitä John Huston tai Howard Hawks olisi saanut tästä irti.

Alkukohtauksissa heräsi kuitenkin muita muistoja, kun Benny Carter soitti alttosaksofonisoolon nimettömänä pariisilaismuusikkona.

Bennett Lester Carterin kuolemasta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta 12. heinäkuuta. Hän eli melkein 96-vuotiaaksi ja soitti ammatikseen 80 vuotta.

Benny Carterin saksofoni- ja trumpettisoolot olivat aina kuin opetustapahtumia: miten joku voi rakentaa jotakin noin johdonmukaista ilmeisen improvisoidussa tilanteessa?

Benny oli sielultaan säveltäjä ja hankkikin varsinaisen toimeentulonsa ensin 20- ja 30-lukujen big bandien sovittajana, sitten oman orkesterin johtajana ja lopulta elokuvien ja televisiosarjojen kapellimestarina.

Kyllä hän kirjoitti muistettavia melodioitakin: When Lights Are Low, Blues In My Heart ja muita. Mutta ennen kaikkea Benny Carter oli orkestroija.

Hänen 1940-luvun pahvinsa kelpasivat sellaisinaan 80-luvun UMO:lle, kun hän kävi heittämässä keikan Helsingissä. Eläkevuosinaan hän oli mennyt naimisiin Hilma Ollila -nimisen naisen kanssa. Pelkästään siksikin olisi luullut hänen olevan tunnetumpi myös Suomessa.

Lännen ja idän raja kulkee Ahvenanmaalla. Kyllä jazz vähitellen kotiutuu tällekin puolen, mutta vielä Bennyn kuollessa oli toisin.

Yritin tarjota nekrologia Aamulehteen, mutta kuukausipalkkaiset toimittajat, silloinen tyttöystäväni mukaan lukien, olivat sitä mieltä, että joku laulaja oli tärkeämpi, eikä samaan lehteen kahta neekeriä mahdu.

Nyt jo huvittaa. Mitä nekroista, toiset ovat kuolemattomia.

06.07.2013

Ketä odoteltiin Huurupiilossa?

Sattuipa kerran, reilusti yli 70 vuotta sitten, että tallentimet olivat päällä, kun Charlie Christian, Cootie Williams ja kumppanit odottivat pomoa studiossa. Siinä sitten jammattiin, ja lopulta soolot ja riffit tuottivat myös pysyvän teeman. Sitä kutsuttiin jonkin aikaa nimellä Waiting For Benny:

http://www.youtube.com/watch?v=PHnBiT1Jp_4

Eihän sille usein mitään mahda, että lopulta pomo tulee paikalle. Niin tuli Benny Goodmankin ja otti ennen pitkää teeman nimiinsä. Maaliskuun 13. päivänä vuonna 1941 se levytettiin nimellä A Smo-O-Othe One:

http://www.youtube.com/watch?v=to4WecAtQbE

20. toukokuuta 2013 Laineen Tommi ja kaverit soittivat teemasta mainion version Huurupiilossa, mutta siihen ei nyt ole linkkiä. Olisitte tulleet paikalle.

21.05.2013